Lillukka on hyvä teeyrtti

Lillukan marjoista tehtiin pula-aikana kiisseleitä, mehuja ja hilloja.  Teeyrttinä lillukka on  hyvänmakuinen, joten sen lehtiä kannattaa kerätä talven varalle. Varsinkin hiostetut lehdet ovat virkistävää teeainesta. Kuvasin lillukoita tänään. Niitä on paljon pihapiirissämme.

Rakkaalla lapsella on monta kansanomaista nimeä: hillikka, hämmähillukka, illukka, kissanlillukka, kissanmarja, kivilillukka, liisanlillukka, lillikka, limpsikka, linnikka, linnukka, linnunmarja, lintikka, lintti, lintukka, neitsenmarja, ruotukka, ämmänhillikkä, ämmänlillikka, ämmänlitukka, ämmänviinamarja.

Jollet muuta käyttöä lillukan marjoille keksi: laita niitä veden kanssa sydänjääpalamuotteihin pakastimeen ja kesäinen booli koristuu mukavasti. Tarkoitukseen käyvät tietenkin muutkin marjat.

Ohjeita lehtien hiostukseen löytyy linkistä:

http://www.yrttitarha.fi/tietopankki/keruu/etusivu.html

Kirjoitan lokkien siipiin kaipuuni

Richard Bachin Lokki Joonatan on yksi parhaita 1970-luvulla julkaistuja filosofiaan liittyviä kirjoja. Se on kirja elämisen riemusta, vapaudesta ja itsensä toteuttamisen rajattomista mahdollisuuksista. Bachin herkkä ja viisas teos on saanut miljoonia ystäviä ympäri maailmaa.

Richard Bach on yhdysvaltalainen kirjailija, joka on sukua säveltäjä Johann Sebastian Bachille suoraan alenevassa polvessa.

Alla liitää kuvaamani naurulokki sinitaivaan vapaudessa. Olisiko itse Joonatan..

Lokki on usein runojeni symbolilintu. Kuvassa on kirjani aukeama, jolla kuvituksina sisareni taiteilemat lokit.

Lokki Joonatan: http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9512079933&lang=fi

http://outi-autio.blogspot.com/2010/02/sateentekija-piirros-auli-wahlberg.html

Kesäkissojen aikaan

Eeva Ovaskaisen jutusta Savon Sanomissa:

"Kissojen hätä näkyy edelleen suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa tietoa eläintenhoidosta on saatavilla ja lukutaitokin pitäisi olla opittu, mutta kissoja on pilvin pimein kaupungin eläinsuojassa. Emoja pentuineen, ilmiselvästi hylättyjä kesäkissatyttöjä, jotka urheasti yrittävät hoitaa pentunsa.

On jäänyt mieleen ensimmäisen kissamme hakureissu maa-seudulle. Pentueen viimeinen tyttökissa pääsi kyytiimme, ja emo jo mourusi seuraavaa kiimaansa. Omistajat naureskelivat, että saatte hakea seuraavan pennun tuossa jonkun ajan kuluttua. Kysyin olisiko mahdollista emoreppana leikata - ei käy, on niin kallista! Ikävä kyllä, tämä kuvastaa monen maatilan suhtau-tumista kissoihin. Minkälaisen mallin antavat vanhemmat lapsilleen, kun kesäkissa heitetään auton ikkunasta ja sanotaan piltille, että ensi kesänä sitten otetaan taas uusi?"

Kuvassa tyttärentyttäreni Viivi ja Sulo-kisu, joka on toinen elokuussa 2009 syntyneistä sisaruksista. Ne  tulivat meille saman vuoden marraskuussa. Molempien kisujen piti olla tyttöjä, mutta Sulo olikin poika. Molemmat kisut leikattiin ja rokotettiin asianmukaisesti.

Syötävän kauniita kukkia

Anne Paalon kirja Kukkaruokaa (kustantaja Moreeni 2009) opastaa syötävien kukkien maailmaan: Kukkien käyttäminen ruoka-aineena juontaa juurensa pitkälle menneisyyteen. Historiallisten reseptien lisäksi on kehitetty uusia kukkaruokia. Ruokahetkeä juhlistaa moni tavallinen puutarhakukka, kuten krassi, kehäkukka, samettikukka, tuoksupelargoni, ruusu, ruohosipuli ja orvokki. Syötävät kukat lisäävät makuja, rakennetta, värejä ja esteettistä ulkonäköä ruokiin. Useita kukkia on helppo kasvattaa myös itse.

 

Kukkien kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana ja käyttää vain sellaisia, jotka on viljelty syötäviksi ilman torjunta-aineita. Kirjan voi tilata netistä.

Muistitikultani löytyi kuvaamiani tavallisia puutarhaorvokkeja, joita olen nähnyt käytettävän ainakin kakkujen ja boolien koristeluun.

Kiulukoita Eliaksen yrttitarhasta

Eliaksen yrttitarha on mukava sivusto kasveistamme Lönnrotin hengessä. Kaivelin sieltä vähän jutun juurta kuvalleni, jossa esiintyy kaupungin keskustassa marjova Rosa rugosa eli kurttulehtiruusu. Rosa rugosa on kuulemani mukaan tehokas tienvarsien ilmansaasteiden poistaja. Kurttulehtiruusun kiulu-koiden käyttöä haittaa siementen runsaus, mutta ne kypsyvät aikaisemmin kuin monien muiden lajien. Rosa rugosaa kannattaa kerätä vähän syrjemmältä.

Kosmetiikassa ruusu puhdistaa, rauhoittaa ja virkistää ihoa. Höyrytyksiin, naamioihin, kasvovesiin, voiteisiin ja kylpyihin voidaan käyttää tuoreita ja kuivattuja lehtiä, terälehtiä ja marjoja. Eteeristä öljyä käytetään hajuvesissä ja aroma-terapiassa mm. masennukseen ja ahdistukseen.

Ruusunmarjajauheesta kirjoitin toisessa blogissani:
http://outi-autio.blogspot.com/2011/06/ruusunmarja-on-superruokaa-nivelille.html
Tästä avautuu portti Eliaksen yrttitarhaan:
http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/kasvit/ruusu.htm

Ojakärsämössä on taikaa

Kiinassa ojakärsämöä käytettiin jo 3000 vuotta sitten ennusta-miseen, mutta meille kasvi levisi melko myöhään, joskus 1600-luvulla. Yleistymään se pääsi vasta 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa heinänviljelyn myötä.
Luonnonkukista tämä on lempparini, siitä saa kauniita kuiva-kukkakimppuja. Luin netistä, että ojakärsämöstä on valmistettu myös aivastuspulveria, josta tieteellinen lajinimi ptarmica johtuu. Se tulee kreikan kielen sanasta ptario eli aivastus.

Kauniskukkaista ojakärsämöä on jo kauan käytetty koristekasvina myös Suomessa. Nykyään lajia kasvatetaan kaupallisesti, varsinkin sen kerrannaiskukkaista muotoa.

Ranunculus acer on kitkerä ja myrkyllinen pikkusammakko

Ranunculus acer tuli heti mieleeni niittyleinikin sijasta, kun muistitikultani löytyi tämä kuva. Nykykoululaistenkin pitäisi kerätä kasveja kesälomallaan.  Kyllä jäisivät kukat ja heinät mieleen latinalaisine nimineen, kun niitä pitkän kaavan mukaan tutkisi kuivahkosta keskikoulun kasviopista.

Ranunculus (lat) = pikkusammakko (useitten leinikkien kosteasta kasvupaikasta); acer (lat) = kitkerä, karvas. Monivuotinen, 25—75 sm korkea, lyhytjuurakkoinen ruoho. Kasvaa niityillä, pientareilla, heinäpelloilla ja tienvierillä.

Koko kasvi on myrkyllinen siinä olevan typettömän anemonolin (= ranunkuloli) takia.

Lue lisää kitkerästä pikku sammakosta. Asiatieto on linkistä:

http://www.henriettesherbal.com/eclectic/cant-saar/ranunculus.html

Erilaisia kesiä: Mussu, Pörri ja Jyri

Muistitikun selaus jatkuu. Olen joskus kuvannut tyttäreni jääkaapin oveen magnetoimat muistot, joissa  poseeraavat 14-vuotias angorakissamme Musetta eli Mussu (1985-1999) viimeisenä kesänään sekä  mieheni Jyri (1944-2004) 8-vuotiaana Pörri-koiransa kanssa. Onnellisen  oloiset kaverukset  viettivät  ensimmäistä kesäänsä samassa talossa, jossa nyt kirjoitan tätä pientä kuvamuisteluani. Taustalla häämöttää Kotvion saha tapuleineen. Paikalla on nykyisin omakotialue.

Oranssia unta katsomaan

Pari vuotta sitten löysin Järvenpään "Maa elää" -tapahtuman torilta luonnonmukaisia nostalgiavaatteita. En ostanut, mutta kuteet jäivät mieleeni.

Selailin muistitikkuani täällä maalla ja löysin kyseisestä torikojusta ottamani kuvan. Meninpä nettiin ja etsin Oranssin Unen. Ilahduin: puotihan sijaitsee naapurikylässä, Kellokoskella. Siellä aion vierailla, kunhan täältä kotiudun.

Myyntiartikkelit ovat lähellä tuotettuja, taitavien artesaanien ja taiteilijoiden tekemiä uniikkitöitä. Vaatteiden lisäksi tarjolla on sisustustuotteita ja saippuaa.

Oranssin Unen toiminta-ajatus sopii minulle:

http://www.oranssiuni.fi

Kulttuurimuistoja Ruoveden sankarihaudoilla

Kävin mieheni sotaveteraani-isän haudalla Ruoveden kirkko-maalla ja kuvasin samalla sankarihautoja. Muistomerkkiin on kaiverrettu ruovesiläisen runoilija Heikki Asunnan säkeet:

Kaukana poissa ääriltä tuttujen rantain

katkesi tiemme, pääsimme taipalen taa.

Kaivattu rauha suojelijoillesi antain

suojele meitä kärsinyt Syntymämaa.

Sankarihaudoissa lepäävät myös runoilijan kaksi talvisodassa kaatunutta veljeä. Akseli Gallen-Kallelan poika, Jorma Gallen-Kallela kaatui ensimmäisenä upseerina heti talvisodan alussa, ja on hänkin saanut viimeisen leposijansa täällä. Pirkko Gallen-Kallela jäi nuorena leskenä yksin hoitamaan Kalelan emännyyttä, ja myöhemmin pariskunnan tytär on perheineen vaalinut Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeeta.

Kirkkomaalla on myös runoilija Heikki Asunnan hauta, jonka paateen on ikuistettu hänen omat säkeensä:

Jo portti viimeinenkin vaiti on, yö tulvii hiljaisuuden säveleitä.

J.L. Runebergin muistomerkki kirkkomaalle johtava tien varressa tuo mieleeni säkeet Heinäkuun viides päivä -runon lopusta:
Maa kaunis tuo, se hymyllään

sai urhon lemmen syttymään;

ken sit' ei armastaisi?

Hän kuoli eestä kullan tään.

http://www.kalela.net/

http://www.ruovesi.fi/kirjasto/asunta/asunta.htm

Paluu pärehen liekintään?

Runebergiä mukaillen: ... ja totta ovat tarutkin ne, joita kerron tässä. Mä niitä öisin kuuntelin pärehen liekinnässä...

Sain Vattenfallilta yli 103:n euron sähkölaskun ajalta, jolloin kesätalomme sähköt olivat kokonaan katkaistuina. Yritin juuri soittaa asiakaspalveluun, jossa herttainen naisääni kertoo ensin erilaisista yhteydenottomahdollisuuksista ja sitten pyytää näppäilemään asiaan liittyvän alanumeron. Pian alkaa loppumaton tylsän instrumenttimusakin rämpyttely, joka matkii tietenkin vesiputouksen solinaa.

Viisi minuuttia odoteltuani kyllästyin, vaikka herttainen ääni välillä kertoikin pääseväni asioimaan mahdollisimman pian. Olisin kysynyt, miksi joudun maksamaan sähkönsiirrosta 13,11 euroa/kk ja sähkönmyynnistä 2,75 euroa/kk tyhjästä. Niin, ja alvit päälle. On tämä maailma yhtä vesiputousta. Aurinkoenergiaa, kiitos. Olen jo katsellut hintoja.

Purnaustani somistaa Runebergin lähteen pieni putous. Paljonkohan muuten maksaa asiakaspalvelun linjalla roikkuminen?

Uhanalainen ukko?

"Luvattoman monet maamme vaivaisukoista ovat uhanalaisia ja huonossa kunnossa", toteaa ympäristöministeriön yliarkkitehti Kaija Santaholma, joka on kartoittanut koko maan vaivaisukot. Pohjanmaa on vaivaisukkojen valtakuntaa, joskin niitä tapaa myös Pirkanmaalla, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa.

Santaholma lähetti 1997 kirjeen maan kaikkiin seurakuntiin. Hän sai tietoja 148 veistoksesta, joista osa on virattomia tai jo kadonnut. Hän kiersi kartoittamassa ja valokuvaamassa säilyneet teokset. Kiinnostus heräsi jo lapsuudessa, kun Lapuan kirkon vaivaisukko jäi mieltä askarruttamaan, hän kertoo. Tien pielessä kirkkojen tai tapulien seinustoilla almua anovat vaivaisukot ovat jo vuosisatojen ajan muistuttaneet suomalaisia elämän nurjasta puolesta. Ne ovat olleet samalla ensikosketus taiteen luomaan mielikuvien maailmaan. Kuvassa tyttärentyttäreni tervehtii Ruoveden ukkoa kesällä 2009.

Suurten taiteilijoiden hengenvoimaa

Muistelen usein mennyttä työelämääni; oli hienoa toimia eri alojen taiteilijoiden ja edesmenneiden kulttuurihistoriamme suurmiesten ja -naisten palvelijana. Niin sen koin. Minulla oli varmaan paljon johdattajia rajan takana: tapahtumat ja yhteen-sattumat olivat joskus niin ihmeellisiä. Inspiraatioksi tai intuitioksikin tätä ilmiötä kai kutsutaan.

Ruovesi on kulttuuripitäjä, jonka historiaa lukiessa voi vain hämmästellä. Ammennettavaa riittää monille tuleville suku-polville. Onneksi Ruovedellä asuu vakituisina ja kesäasukkaina suuri joukko kulttuurin ammattilaisia, jotka vaalivat perinteitä ja haluavat myös uudistua tehden tulevaa kulttuurihistoriaa. Tämän kesän ehdoton huippu oli Musiikkia Ruovesi -tapahtuman "Okko ja kamut". Linkistä voit lukea lisää.

Kuvasin Ruoveden vaakunasymbolin, upean kirkkovene Eevan, joka on esillä kirkkomaalla. Rakennustaiteen museo olisi halunnut rahdata sen 1992 Sevillan maailmannäyttelyn Suomen osastolle, jota oli inspiroinut Ruoveden Helvetinkolu. Lupaa ei annettu.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kulttuuri.shtml/2011/07/1354874/huippukapellimestarit-palasivat-soittajiksi---liput-kaupaksi-18-sekunnissa

Luonto pukeutui lilaan klo 23.30

Kun ihmistaiteilija maalaa tällaisia tauluja, häntä sanotaan toritaiteilijaksi. Nämä kuvat ovat rannaltamme 14.7.
klo 23.30-24.00. Värit olivat juuri tällaiset. 



Ruoveden Pyynikkilän kesäteatteri

Ruoveden Teatteri esittää tänä kesänä Pyynikkilässä näytelmän "Pirkka-Hämeen puhelinluettelo". Kyseessä on kuulemma kesän ehdoton naurupläjäys. Viimeinen esitys on 22.7.2011. Muista esityksistä voi tiedustella 044 346 0027 ja myös tehdä varauksia.

Nettiosoite: www.ruovedenteatteri.net. Tervemenoa!

Kuvasin tyhjän teatterin kesän lopulla 2009. Katsomossa istui yksi unelmoija. Kuvassa myös renkitupa, jossa on esillä koira-aiheinen taidenäyttely. Siihen voi tutustua näytelmän väliajalla.
Muistelma: http://outi-autio.blogspot.com/2010/11/tukkijoella-on-seikkailtu-yli-110.html

1930-luvun naiset Eevan toptenissä

Eeva-lehti täytti 70 vuotta 2004 ja päätti saada juhlavuoden huivin ja julisti suunnittelukilpailun. Huivimalleja saapui toimitukseen yli 1000, joista Marja Kurjen johdolla valittiin 10 lukijaäänestykseen. Otin osaa kuvan mallilla ja pääsin mukaan, kuten myös sisareni omallaan. En enää muista, kenen huivi valittiin. Mallini nimi on "30-luvun naiset".

Kukourin raunioilla 1920-luvulla

Äitini nuoruudenalbumista löytyi tämä vähän epätarkka kuva 1920-luvun lopulta. Vielä kihloissa olleet vanhempani ovat ystä-vineen retkeilemässä Kotkan Fort Slavan raunioilla lähellä koti-saartaan Tiutista. Kameran takana oli isäni. 

Ruotsinsalmen merilinnoitukseen kuuluu parikymmentä eri va-rustusta. Uloimpana on pohjamuodoltaan pyöreä, halkaisijaltaan 75-metrinen Kunnian Linnake, Fort Slava Kukourin saarella. Vuosien 1792-94 aikana taidokkaasti rakennettu linnoitus rau-nioitui Krimin sodassa 1855.

Tässä  Wikipedian kuvassa on Kukourin kunnostettua osaa 2009.

Puolalaista huipputaidetta Ruovedellä 2003

Edesmenneen mieheni Jyri Kauppisen (1944-2004) pitkäaikainen haave oli järjestää ihailemansa puolalaisen julistetaiteen näyttely Ruovedelle. Jyri oli tutustunut aiheeseen jo 60-luvulla mainoshoitajakurssin lopputyön merkeissä. Puolan Suomen Suurlähetystö lähti ystävällisesti mukaan hankkeeseen, ja niin Jyrin haave toteutui; hän sai pystyttää laajan ja tyylikkään näyttelyn kesällä 2003. Valtakunnallista huomiota saaneen näyttelyn avasi silloinen Puolan suurlähettiläs Stanislaw Stebelski. Jyriä haastateltiin myös TV-2:n kulttuuriuutisissa. Kuvasta huomaa, että oikealla oleva mieheni on jo vakavasti sairas.

Puolalaiset ovat syystä ylpeitä julistetaiteestaan, "Puolan koulusta", joka on syntynyt maan historian monissa vaikeissa vaiheissa. Vaikka julisteet ovat useimmiten kulttuuritapahtumien mainoksia, ne sisältävät avointa, mutta myös tarkoituksellisesti vaikeammin tulkittavaa poliittista propagandaa.

Yläkuvassa suurlähettiläs Stebelski avaa näyttelyn. Muut kuvat puhuvat puolestaan. Niitä kannattaa klikata isommiksi.

Sukututkijakisut Sulo ja Sohvi

Elokuussa 2009 syntyneet kissasisarukset olivat mukana, kun tein sukukirjaani tietokoneella. Näyttää olleen pitkästyttävää puuhaa. Järvenpääläistyneiden kattien oma laaja maatiaissuku on ehtaa karjalaista juurta Lappeenrannasta.

Sulolle ja Sohville pidettiin kissanristiäiset lapsenlapseni synttäreillä. Kummeina oli luokkakavereita.

Sisulla läpi harmaan kiven

Olen seurannut tämän mäntysen kasvua rantakalliollamme ainakin 20 vuotta. Suomalainen ei anna periksi. Kuvattu eräänä kesäkuun lopun iltana.

Aamun raikkautta ja kuumuutta kesämaisemissani

On aina yhtä ihanaa herätä kesäisin tällaiseen näkymään; kohta on taas edessä kaupunkikodin betoniset seinät. Alakuvassa kesän 2010 viimeinen aamu maalla: kello oli kuusi ja mittarissa melkein 30 asteen helle. Jouduin moottoritiellä myöhemmin päivällä kovaan ukkosmyrskyyn kahden kissan ja lapsenlapseni kanssa.

Heinäkuun viides päivä Ruovedellä

Heinäkuun viides päivä on perinteisesti kulttuurin juhlapäivä Ruovedellä. Runeberg kuvaa samannimisessä Vänrikki Stoolin tarinoiden runossaan Suomen ihanaa luontoa Ruoveden innoitta-mana. Asiasta on niin paljon tietoa eri lähteissä, että julkaisen tässä vain ottamani kuvan Ritoniemen kartanon "vänrikin tuvasta".

Tänään 5.7. järjestetään Ritoniemen tuparakennuksessa Tuokio tuvassa -tapahtuma. Minun kulttuurisihteeriaikoinani heinäkuun viidentenä järjestettiin Soitannollisia tuokioita Runebergin lähteellä. Ohjelmassa oli musiikin ja runojen lisäksi korkeatasoisia esitelmiä. Perinne jatkuu, mutta tänään siis vänrikin tuvassa.

http://www.runeberg.net/fin/c_2_7.html

Alla oleva linkki vie Laura Kolben kolumniin Kalevassa. Hän sanoo kaiken sen, mihin minä en pysty. Hieno kirjoitus, kannattaa lukea:

http://www.kaleva.fi/uutiset/heinakuun-viides-paiva/904757