Todellisia timantteja

Kesävetemme tulee Näsijärvestä ja on vielä puhdasta ja kirkasta. Olemme saaneet myös paljon kalaa. Kiitollisin mielin yritän korvata järvelle sen antimet olemalla  kuormittamatta sitä tarpeettomasti.  Kuvasin tähän aamuisia kastepisaroita, jotka olisivat todellisia timantteja Somaliassa.

Villiintynyt maisema...

Kolme vuotta  sitten  ihailin  asuntoni  ikkunasta  erään  puretun  mökin  villiintynyttä puutarhaa.  Liljat, sireenit ja omppupuut kukoistivat, ja jänöjussit ilahduttivat lapsia. Kuvat ovat tästä puutarhasta.

Seuraavana keväänä paikalla temmelsivät raivaussahat. Niitä seurasi maansiirto- ja junttauskalusto; sain aitiopaikalta seurata kerrostalojen syntyä alusta asti. Alakuvissa talo, joka muotoutui ahkerien ihmismuurahaisten rakentamana ompputarhan tilalle.  Tänä  keväänä  taloon muuttivat ensimmäiset onnelliset asunto-velalliset ja asettivat varjoisille parvekkeilleen aurinkotuoleja. Jänöt käyvät vielä ihmettelemässä keitaansa katoamista.

Kuvat suurenevat klikkaamalla.

Koristearonia ilonamme keväästä syksyyn

Joku väitti tehneensä koristearonian marjoista parempaa hilloa kuin mustaherukoista  ja kaikkea muutakin parempaa. Minä en ole maistanut, mutta silmänruokana ainakin ovat erinomaisia. Flavonoidit ja vitamiinit suorastaan pursuilevat ulos marjoista. Suurensin kuvaa jo liikaa, mutta värit ovat ihanat. Tai ainakin olivat ennen tähän siirtämistä. Valintani olisi koristearonia, jos pensaita vielä istuttaisin. Kuvasin tämän erään kerrostalon pihalla muutama vuosi sitten.

Juolukoita syömälläkö rumia lapsia?

Kansanuskomuksen mukaan juolukoita syömällä saisi rumia lapsia. Erään toisen perättömän väitteen mukaan marjat voivat suurina määrinä aiheuttaa kohmelomaisen päänsäryn – kasvi tunnetaankin paikoin nimellä juovukka, juopukka tai juovuke. C-vitamiinia siinä on paljon enemmän kuin mustikassa. Juolukka risteytettiin pohjoisamerikkalaisiin pensasmustikoihin, ja niin saatiin kehitettyä ensimmäinen meidän ilmastossamme menes-tyvä pensasmustikkalajike Aron. Löysin pihanotkelmastamme nyt vain muutaman juolukan ja asemoin yhden kasvupaikalleen:

Pieni tietoisku Hesarin artikkelista vuodelta 2003

Suomalaisista marjoista suurin flavonoidien määrä on variksenmarjassa. Seuraavana tulee mustikka ja kolmantena juolukka.  

Lillukka on hyvä teeyrtti

Lillukan marjoista tehtiin pula-aikana kiisseleitä, mehuja ja hilloja.  Teeyrttinä lillukka on  hyvänmakuinen, joten sen lehtiä kannattaa kerätä talven varalle. Varsinkin hiostetut lehdet ovat virkistävää teeainesta. Kuvasin lillukoita tänään. Niitä on paljon pihapiirissämme.

Rakkaalla lapsella on monta kansanomaista nimeä: hillikka, hämmähillukka, illukka, kissanlillukka, kissanmarja, kivilillukka, liisanlillukka, lillikka, limpsikka, linnikka, linnukka, linnunmarja, lintikka, lintti, lintukka, neitsenmarja, ruotukka, ämmänhillikkä, ämmänlillikka, ämmänlitukka, ämmänviinamarja.

Jollet muuta käyttöä lillukan marjoille keksi: laita niitä veden kanssa sydänjääpalamuotteihin pakastimeen ja kesäinen booli koristuu mukavasti. Tarkoitukseen käyvät tietenkin muutkin marjat.

Ohjeita lehtien hiostukseen löytyy linkistä:

http://www.yrttitarha.fi/tietopankki/keruu/etusivu.html

Syötävän kauniita kukkia

Anne Paalon kirja Kukkaruokaa (kustantaja Moreeni 2009) opastaa syötävien kukkien maailmaan: Kukkien käyttäminen ruoka-aineena juontaa juurensa pitkälle menneisyyteen. Historiallisten reseptien lisäksi on kehitetty uusia kukkaruokia. Ruokahetkeä juhlistaa moni tavallinen puutarhakukka, kuten krassi, kehäkukka, samettikukka, tuoksupelargoni, ruusu, ruohosipuli ja orvokki. Syötävät kukat lisäävät makuja, rakennetta, värejä ja esteettistä ulkonäköä ruokiin. Useita kukkia on helppo kasvattaa myös itse.

 

Kukkien kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana ja käyttää vain sellaisia, jotka on viljelty syötäviksi ilman torjunta-aineita. Kirjan voi tilata netistä.

Muistitikultani löytyi kuvaamiani tavallisia puutarhaorvokkeja, joita olen nähnyt käytettävän ainakin kakkujen ja boolien koristeluun.

Kiulukoita Eliaksen yrttitarhasta

Eliaksen yrttitarha on mukava sivusto kasveistamme Lönnrotin hengessä. Kaivelin sieltä vähän jutun juurta kuvalleni, jossa esiintyy kaupungin keskustassa marjova Rosa rugosa eli kurttulehtiruusu. Rosa rugosa on kuulemani mukaan tehokas tienvarsien ilmansaasteiden poistaja. Kurttulehtiruusun kiulu-koiden käyttöä haittaa siementen runsaus, mutta ne kypsyvät aikaisemmin kuin monien muiden lajien. Rosa rugosaa kannattaa kerätä vähän syrjemmältä.

Kosmetiikassa ruusu puhdistaa, rauhoittaa ja virkistää ihoa. Höyrytyksiin, naamioihin, kasvovesiin, voiteisiin ja kylpyihin voidaan käyttää tuoreita ja kuivattuja lehtiä, terälehtiä ja marjoja. Eteeristä öljyä käytetään hajuvesissä ja aroma-terapiassa mm. masennukseen ja ahdistukseen.

Ruusunmarjajauheesta kirjoitin toisessa blogissani:
http://outi-autio.blogspot.com/2011/06/ruusunmarja-on-superruokaa-nivelille.html
Tästä avautuu portti Eliaksen yrttitarhaan:
http://www.tts.fi/Eliaksenyrttitarha/kasvit/ruusu.htm

Ojakärsämössä on taikaa

Kiinassa ojakärsämöä käytettiin jo 3000 vuotta sitten ennusta-miseen, mutta meille kasvi levisi melko myöhään, joskus 1600-luvulla. Yleistymään se pääsi vasta 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa heinänviljelyn myötä.
Luonnonkukista tämä on lempparini, siitä saa kauniita kuiva-kukkakimppuja. Luin netistä, että ojakärsämöstä on valmistettu myös aivastuspulveria, josta tieteellinen lajinimi ptarmica johtuu. Se tulee kreikan kielen sanasta ptario eli aivastus.

Kauniskukkaista ojakärsämöä on jo kauan käytetty koristekasvina myös Suomessa. Nykyään lajia kasvatetaan kaupallisesti, varsinkin sen kerrannaiskukkaista muotoa.

Ranunculus acer on kitkerä ja myrkyllinen pikkusammakko

Ranunculus acer tuli heti mieleeni niittyleinikin sijasta, kun muistitikultani löytyi tämä kuva. Nykykoululaistenkin pitäisi kerätä kasveja kesälomallaan.  Kyllä jäisivät kukat ja heinät mieleen latinalaisine nimineen, kun niitä pitkän kaavan mukaan tutkisi kuivahkosta keskikoulun kasviopista.

Ranunculus (lat) = pikkusammakko (useitten leinikkien kosteasta kasvupaikasta); acer (lat) = kitkerä, karvas. Monivuotinen, 25—75 sm korkea, lyhytjuurakkoinen ruoho. Kasvaa niityillä, pientareilla, heinäpelloilla ja tienvierillä.

Koko kasvi on myrkyllinen siinä olevan typettömän anemonolin (= ranunkuloli) takia.

Lue lisää kitkerästä pikku sammakosta. Asiatieto on linkistä:

http://www.henriettesherbal.com/eclectic/cant-saar/ranunculus.html

Sisulla läpi harmaan kiven

Olen seurannut tämän mäntysen kasvua rantakalliollamme ainakin 20 vuotta. Suomalainen ei anna periksi. Kuvattu eräänä kesäkuun lopun iltana.