Monien aasialaisten maiden perinteinen kudontamenetelmä kelim eli kilim (gilim) tarkoittaa kangaspuukudontaa (flat weaving) erotukseksi solmimistekniikasta. Kuviot ovat geo-metrisia ja vaihtelevat maittain, mutta ovat kuitenkin melko samanlaisia. Kelim-tyyliset matot ja tyynyt ovat suosittuja. Vaatteita, kenkiä ja laukkujakin löytyy joka lähtöön.
Kuvasin tähän Turkin Marmariksesta 1989 ostamani paimento-laislaukun, jonka värit ja kuviot ovat tyypillisiä Länsi-Anatolian alueelle. Alakuvassa on Tampereelta 1994 hankkimani kirjottu tyyny ja intialainen matto. Molemmat ovat olleet jatkuvassa käytössä ja kestäneet hyvin.
Olen käynyt sekä Marokossa että Turkissa mattokaupoissa. Tunnelma oli kuin Tuhannen ja yhden yön saduista, tarkoituk-sellisesti tietenkin. Matot lentelivät teetä lipittävien asiakkaiden eteen vauhdilla, suitsukkeet tuoksuivat hämyisessä huoneessa, ja palavasilmäinen kauppias kysyi aina välillä, että "skavi disku-teera?" Moni turisti palasi eksoottista mattoa rikkaampana kotiin todetakseen, että halvemmalla olisi vastaavan saanut Suomesta. Vaan sepä ei olisi ollut ollenkaan sama asia; mattokäärössä tuli mukana muistoja, itämaista tuoksua ja tunnelmaa. Muutama tuttavani lähti matkan jälkeen napatanssikurssille ja pukeutui onnellisena haaremiprinsessaksi.
Ruotsin pääministeri Sven Olof Palme murhattiin Tukholmassa 28.2.1986. Olimme seuraavana päivänä käymässä tapahtuma-paikalla. Mieheni kuvasi kansalaisten tuoman valtaisan, ihmisen korkuisen tulipunaisen ja tuoksuvan ruusumeren, johon mekin veimme omamme. Oli järkyttävää ajatella, että murha oli tapahtunut vain muutamaa tuntia aiemmin.
Teimme Ruoveden Mieskuoron kanssa matkan Marmarikseen 1989 ja retkeilimme sieltäEfesokseen. Poikkesimme myös kaupungin lähistöllä sijaitsevaanNeitsyt Marian taloon, jossa hänen kerrotaan asuneen apostoli Johanneksenkanssa.
Johannes oli tullut saarnaamaan uutta uskoa ja ottanut Marian mukaansa, koska oli luvannut Jeesukselle pitää tästä huolta. Neitsyt Marian talolla ei ole katolisessa kirkossakaan virallista asemaa, mutta pari paavia on kunnioittanut paikkaa vierailuil-laan. Nykyään se on suosittu pyhiinvaelluskohde; talon pihassa on ristikko, joka on täynnä matkalaisten rukouksia. Meidän seurueemme joi siellä ihmeitätekevää, pyhää lähdevettä. Lähde löydettiin 1800-luvulla. Ostin paikalta muistoksi pari korttia eri-
koismerkkeineen ja -leimoineen.
Olin 18-vuotiaana ikimuistoisella ulkomaanreissulla isäni ja parhaan ystäväni kanssa. Matka suuntautui kahdeksan hengen turistiseurueessa pikkubussilla Euroopan halki Espanjaan, Costa Bravan rannikolle, Tossa de Mariin, lähelle Barcelonaa. Tossa oli silloin vielä pieni taiteilijoiden suosima kalastajakylä, josta oli vasta kehkeytymässä suosittu turistikohde. Asuimme siellä leirialueella kuusi päivää.
Kuvasin Tossa de Marin kalastajan 1964
Kiertelimme ystäväni kanssa Tossan kapeilla, eksoottisilla kujilla, kun La Paleta -viinituvasta kantautui lattarirytmikästä kitara-musiikkia. Menimme sisään ja kohta kuulimme juuri muotiin tulleen El Porompomperon, jonka esitti eräs söpö Martin-niminen poika. Seuraavana talvena hän ilmestyi Helsinkiin ja asui ystä-vättäreni kotona jonkin aikaa.
Matkan järjestänyt matkatoimisto meni konkurssiin reissumme jälkeen; auto oli vähän väliä korjaamolla jossain pikkupajassa matkan varrella ja yövyimme risoissa teltoissa milloin missäkin. Kerran heräsimme Etelä-Ranskassa suuren patsaan juurella ihmisten töllötellessä. Opas oli illalla luullut pimeää puistoa leirialueeksi.
Kun Sakari Topelius matkusti hevoskyydillä Helsingistä Uuteenkaarlepyyhyn äitiään tapaamaan, ei matka joutunutkaan muutamassa tunnissa. Ruoveden naapurissa, Pirkanmaan Juupajoella on 1700-luvulta peräisin oleva Kallenaution kestikievari, jossa Sakari Topelius vakituisesti yöpyi matkoillaan. Nykyisin se on museo.
Kallenautio sijaitsee pahan virstan tuntumassa; tie oli huonoa, ja sen varrella on myös pahamaineinen ryövärinkuoppa (Ruoveden puolella). Kulkupuheiden mukaan ryövärinkuopassa asui maan-tierosvoja, jotka ryöstivät ohikulkijoita. Paikka on idyllinen nähtävyys ja luonnonsuojelualue. Urhoollisesti satusetämme kulki tämänkin virstan niinä vuosina, kun hänen äitinsä eli Uudessakaarlepyyssä.
Varsinainen ryövärinkuoppa on suuri suppa, jonka Topelius kuvasi Talvi-iltain tarinoita -novellikokoelmassa:
"...Oriveden kirkon puolella ja jota myöden käy jylhä vuorenselkä siinä kohden, jossa kuuluisa 'paha virsta' on, keskellä erämaata Kallenaution kestikievarin pohjoispuolella. Paikka on tunnettu nimellä ryövärin soppi tai rosvoluola..." Kuvasin kesällä 2010 Kallenaution kievaria ja Ryövärinkuopan lähdepuron, jossa virtaa erinomaista juomavettä. Linkkejä: http://www.kallenautio.fi/historia.html http://museum.svof.fi/fin/kuddnas.htm
